keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Hän on (vihdoinkin) täällä

Piti kirjoittaa siitä, kuinka odottavan aika ei todellakaan aina ole yhdeksää kuukautta vaan joskus jopa ikuisuus. Siitä miltä tuntuu nukkua supistusten takia noin kaksi tuntia yössä ja sekin istualtaan sekä siitä, mitä raskausviikolla 41+4 odottavalle äidille ei kannata sanoa (esim. Miksi se vauva ei ole jo syntynyt?).

Piti. Siis viikko sitten, mutta sen sijaan löysinkin itseni Jorvin synnytyssalista ja 8 tuntia myöhemmin minusta oli tullut äiti.

Että siksi täällä on ollut nyt vähän hiljaista. Kameran akku (ja oma myös) on nyt kuitenkin ladattu ja olen ehtinyt tekemään jo monia havaintoja tästä uudesta vauva-arjesta. Palailen niihin siis piakkoin, mutta tulin nyt ilmoittamaan, että täällä voidaan oikein mainiosti kaikki neljä!




16 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Ei enää kauaa niin sielläkin jännät paikat :)

      Poista
  2. Voi miten pieni ukkeli! Ja siis minkälaiselle geniukselle tulee mieleen päästää suustaan jotain noin laadukasta? Mutta onneksi noi unohtuu äkkiä pikkuisen saavuttua. Ihania hetkiä tuoreille vanhemmille! Suuren hämmennyksen ja ehkä alakulonkin iskiessä muista, että se menee kyllä ohi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekasta viikosta selvitty jo! Wuhuu :D Kyllä tätä kannatti vähän pidempään odottaakin :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Hieman tuli vauvoille sitten ikäeroa samasta lasketusta ajasta huolimatta :)

      Poista
  4. Voi ei kuinka pieni ja ihana! Kasoittain onnea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vielä hän on aika pieni, mutta oi voi kun nää kasvaa ihan liian nopeasti! :)

      Poista
  5. Voi miten suloinen, oikein paljon onnea! :) Täällä vielä muutama viikko odotusta ja mä oon jo aivan malttamaton...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tsemppiä ja kärsivällisyyttä sinne vikoille viikoille - nehän on yleensä ne kaikista pisimmät ja mulle olivat samalla kyllä myös vaikeimmat :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!