maanantai 17. marraskuuta 2014

Ensimmäinen viikko kotona



Vaikka elämä kietoutuu nyt vain erään pienen ihmisen nukkumisen, syömisen ja vaipan vaihtamisen ympärille, tuntuu aika kuluvan kuin siivillä - kotona on ehditty harjoitella elämää kolmen ihmisen ja yhden koiran yksikkönä jo viikon verran!

On käyty neuvolassa toteamassa, että poika kasvaa ihan todistetusti eikä vain äidin silmissä. Koska sää on ollut leuto, on vaunulenkkejäkin ehditty jo tekemään. Ensimmäinen tehtiin Isoon omenaan ja kyytiläinen nukkui tyytyväisenä koko matkan. Viikonloppuna kävimme katsomassa merta yhdessä isovanhempien kanssa. Heidän lisäkseen on vastaanotettu muutamia muitakin vieraita.

Vanhemmat ovat toistaiseksi elävien kirjoissa. Yöllä meillä on saatu nimittäin nukkua ihan riittävästi, kun syömään herätään noin 3-4 tunnin välein ja uudestaan nukahdetaan sen jälkeen suht nopeasti. Tässä vaiheessa koputamme siis puuta ja toivomme, että sama meininki jatkuisi.

Itse olen ehtinyt iloita myös muista pienistä asioista: vedin pitkästä aikaa oman takkini vetoketjun kiinni ja käytin leggingsien sijaan housuja! No okei, housut olivat äitiysmallia, mutta mahtuivatpahan taas päälle!

3 kommenttia :

  1. Ihanaa että teillä on lähtenyt arki hyvin käyntiin! Meillä oli pienen kanssa vähän käynnistymisvaikeuksia, ukko kun nukahteli syödessään ja laihtui vielä kotonakin. Meidän piti siis herätä itse kellon kanssa yöllä syöttämään pientä miestä, joka nukkui paljon mieluummin kuin söi.

    Vinkkinä teille: ottakaa valokuvien lisäksi (joita ei voi olla liikaa) myös videomatskua pienestä! Me just eilen katseltiin ekojen viikkojen videoita ja ihmeteltiin, miten ollaankin jo täysin unohdettu, miten pieni vauva meilläkin silloin oli :) Enkä tajua, mihin ne päivät silloin menivät, pikkuinenhan ei tehnyt yhtään mitään muuta kuin möllötti paikallaan! Kai me vaan tuijoteltiin vauvaa kaikki vapaat hetket :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdinpäs vihdoinkin vastaamaan! :D

      Meilläkin oli sairaalassa alkuun tarkat syöttämisajat, kun pojan verensokerit oli niin alhaalla ja kiinnosti tuo nukkuminen häntäkin paljon syömistä enemmän. Onneksi alun vaikeudet ohitettiin jo sairaala-aikana ja nyt hän osaakin jo heräillä aina sopivasti syömään :)

      Videota pitäisi tosiaankin muistaa ottaa! Ja myös valokuvia! Niiden ottaminenkin jotenkin unohtuu tässä kaiken muun keskellä. Yks vaikeuttava tekijä on myös tämä Suomen ihana marraskuu ja vähäinen valo. Ajattelinkin nyt, että ehkä parempi ottaa sitten vaikka vähän huonompilaatuisia kuvia kun ei kuvia ollenkaan.

      Poista
    2. Ehdottomasti! Niitä kuvia ei oikeesti voi olla liikaa. Me ollaan muka otettu jatkuvasti aika runsaastikin kuvia, ja siinä kuvatessa on tuntunut että taas sitä räpsitään, mutta niin vaan nyt jo tuntuu että no voishan niitä olla enemmänkin nyyh snif :D Ei myöskään älytty alussa ottaa videota kameralla, jolloin tuloksena olisi ollut jotain hyvälaatuista, vaan kuvattiin kännykällä. Noh, parempi tosiaan kuin ei mitään.

      Poista

Kiitos kun kommentoit!