tiistai 28. lokakuuta 2014

Käy Muumilaaksoon eli outfit of the month

Noin 16 raskausaikana haalitun kilon jälkeen on varmaan aika turha haaveilla vanhoihin Leviksiin mahtumisesta ihan hetkeen synnytyksen jälkeen, mutta itse olen jo todella iloinen siitä, että voin pian vetää takkini (siis oman, en Markuksen) vetoketjun kiinni silloin kun paleltaa.

Viimeisen kuukauden (tai enemmänkin) olen viihtynyt kotona leggingseissä ja niissä trikoopaidoissa, joilla mahan peittäminen vielä onnistuu. Koiran kanssa "lenkkeillessä" olen turvautunut Markuksen huppariin ja ulkoilutakkiin - jalassa Reinot tietty, koska kengännauhojen sitomisen olen kokenut turhan haasteelliseksi.



Julkisilla paikoilla liikkuessa luottovaatteita ovat viime aikoina olleet ne kaksi päälle mahtuvaa mekkoa yhdistettyna Cosin ylisuureen villatakkiin, joka toimii oikein kivasti raskausaikana, mutta myös sen jälkeen. Maiharit ja vihreä auki lepattava takki viimeistelevät lookin ja lopputulos on sitten jotakin Hemulin ja Nuuskamuikkusen väliltä. Nyt kun ilmat ovat kylmentyneet, olen kietaissut kaulaani vielä Acnen Canada scarfin luomaan illuusiota siitä, että olisin edes jotenkin trendikäs...

Niin että yllättävän vähällä sitä ihminen pärjää! Tämän tarinan pointti ei kuitenkaan ollut se, vaan se että kyllä mä odotan sitä, että voin taas pukeutua normaalisti! Vielä se ei valitettavasti kuitenkaan onnistu.


8 kommenttia :

  1. Hyvä, jos oot jo nyt sisäistänyt vanhojen farkkujen mahdottomuuden heti synnytyksen jälkeen. Mä kerrytin raskauden aikana kanssa jotain 17 kiloa, ja voin kertoa ettei ne olleet mitään nestettä. Siis jäljellä oli noin kymmenen kun pääsin kotiin. Siihen vielä lisäksi tietty se maha, joka todellakin näytti siltä, että olisin ollut edelleen ainakin kuudennella kuulla... Mua ihan oikeasti masensi toi kaikki tosi pahasti aluksi, kun väsytti ja mieli oli muutenkin vähän baby blues -henkisesti alamaissa. Siihen vielä sitten se, etten mahtunut MIHINKÄÄN vaatteisiin ja näytim valtavalta. Huoh! Mut siitä se paino vaan alkoi pudota (vaikkei ekaan kuukauteen tapahtunutkaan mitään) ja nyt ekstrakiloja on jäljellä ehkä kaksi :) Kun vaan joku ois kertonut etukäteen että näin tässä käy, olisin säästynyt edes osalta harmistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian paljon on netti pullollaan näitä "olin kahdessa viikossa vanhoissa mitoissani" -kertomuksia, joten helposti niitä lukiessa unohtuu elämän realiteetit. Oon yrittänyt olla sortumatta luulemaan, että kilot vaan yhtäkkiä katoaa niin en sitten pety. Vaikka tiedän kyllä jo nyt, että hermo niiden kilojen ja vatsan kanssa varmaan vielä ehtii monesti menemään ja vaatekaapilla tulee varmasti vedettyä parit raivarit! :D

      Poista
    2. No eiiiii! Kaverilla ilmeisesti liian hyvät oltavat tuolla mahassa! :D

      Poista
    3. Ou nou! Ei siis ollutkaan hutiarvaus että menee marraskuun puolelle :( Mää olin jo ihan varma että kyllä se nyt jo on pullahtanut ulos. Koska sulla oli laskettu aika? Viikko sitten?

      Poista
    4. Laskettu aika oli viikko sitten lauantaina eli voit uskoa, että täällä ollaan oltu hieman kärsimättömiä jo tovi. No, "kaikki ne sieltä on aina ulos tulleet" joten luotetaan siihen, että tämäkin piakkoin... jos kaikki merkit pitää paikkansa :)

      Poista
  2. Ooooh kävin tsekkaamassa instagramista että pallero on saapunut! Roppakaupalla onnea tuoreille vanhemmille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lopulta hän tosiaan pääti saapua :) Pitäis yrittää tehdä paluu blogimaailmaan piakkoin nyt kun eilen vihdoinkin päästiin sairaalasta kotiin!

      Poista

Kiitos kun kommentoit!