lauantai 6. heinäkuuta 2013

Dubrovnik



Nyt muutaman arkipäivän jälkeen on hyvä palata vielä Dubovnikin tunnelmiin lupaamieni kuvien kera.

Tosi vaikuttavalla paikalla, maakaistaleella vuoriston ja Adrian-meren välissä sijaitseva Dubrovnik teki kyllä vaikutuksen heti kun sinne saavuttiin ja ajeltiin lenntokentältä vuorenrinnettä pitkin kiemurtelevaa tietä kohti kaupunkia. Maisemat oli muutenkin just niinkuin näkemissäni kuvissa - kirkas meri kimmelsi turkoosina, oranssit katot hehkui auringossa ja merestä kohosi jylhiä kallioita.



Korkeilla muureilla suojattu Grad-vanhakaupunki, joka on myös Unescon maailmanperintökohde, oli matkan suosituin vierailukohde. Alunperin oltiin ajeteltu viettää sitä ihmetellen yksi päivä, mutta lopulta päädyttiin sinne jokapäivä sen tunnelman, ravintoloiden ja terassien takia.

Pari kertaa taitoimme noin kuuden kilometrin matkan hotellilta vanhaankaupunkiin kävellen, mutta bussi hotellin vierestä suoraan vanhaankaupunkiin johtavan Pile-portin edessä olevalle Brsalje-aukiolle kulki aika tihein vuorovälein, joten sitä hyödynnettiin myös.



Ruoka ei ollut halpaa, mutta hyvän aterian viineineen saa noin 15 eurolla, eli mun mielestä aika edullisesti. Vaikka kalaruuat ovat ilmeisesti tuolla se paikallinen juttu, niin meillä ne vaan nyt jäivät kokematta. Kroatialainen keittiö on saanut vaikutteita myös Italiasta ja tarjolla olikin kalaruokien lisäksi paljon italialaisia ruokia kuten pastaa, pizzaa ja risottoa. Lentokentältä napatusta ravintola-oppaasta bongattiinkin sitten muutamia kivoja ravintoloita, joita käytiin testaamassa. Itselläni jäi erityisesti mieleen vanhassakaupungissa sijaitseva Pizzeria Oliva, josta oppaankin mukaan saa kaupungin parhaat pizzat.

Majoituimme Babin kuk-niemimaalla ja hotellin läheisiä ravintoloita en kyllä millään muotoa suosittele. Toki sopivat varmaan jollekin, mutta me totesimme kahtena ekana iltana pari ravintolaa siellä testanneena, että fiksuinta oli venyttää iltaa kaupungilla niin, että voimme syödä kunnolla vaikka vanhassakaupungissa vielä ennen hotellille paluuta. Hotellin aamiainen sen sijaan oli positiivinen yllätys valikoimansa ja laatunsa puolesta ja sillä jaksoi hyvin ihan iltapäivään saakka.



Markuksen matkalaukku saapui perille vasta seuraavana iltana, joten sen verran jouduttiin shoppailemaan, että saatiin sille vaihtovaatteet. Samalla ostelin itsellenikin muutaman hihattoman paidan, joita en ollut tajunnut T-paitojen sijaan ottaa juurikaan mukaan. Mikään shoppailupaikka Dubrovnik ei kuitenkaan ole, mutta muutama vaatekauppa kuten Benetton löytyy kyllä. Tuliaisiksi hankittiin paikallisia herkkuja ja itsellemme ostettiin matkamuistoiksi uuteen kotiin kaksi julistetta kivasta Lega-Lega -kaupasta.

Vikana kokonaisena päivänä päätettiin vielä lähteä kokemaan köysirata, joka vei meidät vanhankaupungin läheisyydestä Srd-kukkulalle. Tätä suosittelen edottomasti, sillä näkymät kukkulalta ovat tosi upeat ja niitä pystyy ihastelemaan myös paikalla olevan ravintolan terassilta, jossa mekin käytiin juomien verran istuskelemassa.


Kaiken kaikkiaan Dubrovnikista ja lomasta jäi hyvä fiilis. Neljän kokonaisen päivän sijaan kolmekin olisi varmaan riittänyt, me kun ei olla sellaisia tyyppejä, että jaksettaisiin rannoillakaan makoilla sitä paria tuntia kauempaa per päivä. Toisaalta jos aikaa on, niin Dubrovnikista on helppo tehdä retki vaikka Bosnia-Herzegovinaan ja yhden päivän olisi helposti kuluttanut myös veneretkellä läheisille saarille.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!