sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Forssan Suvi-ilta - been there, done that

Ohi on! Nimittäin Suvi-illan puolimaraton ja tällä kertaa matka (toivottavasti) oli myös se 21,0975 kilometriä. Valmistautumisesta ei tullut täällä blogissa paljon avauduttua, koska mitään valmistautumista ei varsinaisesti ollut. Kipeän oikean jalan takia ehdin heittää kolmen viimeisen viikon aikana kaksi 3-4km pituista lenkkiä ja that's it. Joten ei mikään ihme, että lauantai-aamuna olo oli melko epävarma ja ainoa tavoite oli päästä maaliin.



Ja pääsinhän minä. Harjoittelun puutteesta ja välillä jopa tukalasta kuumuudesta ja auringosta huolimatta onnistuin pitämään yllä nopeamman vauhdin kuin HCR:ssa - tulos 2:10:21! Täytyy myöntää, että suurin kiitos menee uudelle Garminin sykemittarille, jonka avulla seurailin vauhtiani ja pysyttelin siinä vähän yli tai alle 10km/h vauhdissa lähes kokoajan. Markuksen luulin karistaneeni jo heti alun jälkeen, mutta sieltä se ilmestyikin yht'äkkiä mun vierelle juoksemaan. Yhdessä ehdittiin taittaa noin 14km kunnes mulla alkoi vauhti hiipumaan ja sitten katselinkin jo Markuksen loittonevaa selkää. Lopussa eroa meidän välillä oli n. 3 minuuttia.

Reitti itsessään oli tasaisuutensa vuoksi helppo, mutta pitkien suoriensa takia myös melko tylsä. Oman haasteensa suoritukseen toi tosiaan aurinko, joka paistoi lähes koko matkan ajan, sekä viimeisen puolikkaan matkasta puhaltanut vastatuuli. Sen verran kamalaa oli välillä, että mielessä kävi jopa koko homman keskeyttäminen, mutta onneksi juomapisteillä ja jokaisen täyttyneen kilometrin jälkeen sai aina tarpeeksi uutta puhtia.



Vaikka suunnitelmissa oli vielä ennen Suvi-iltaa Espoon rantamaratonin puolikas, niin sen verran hullun hommalta eilinen tuntui, että päätin unohtaa puolikkaat nyt hetkeksi kokonaan ja keskittyä hieman lyhyempään matkaan - kymppiin. Tavoitteena se on puolikasta mielekkäämpi ja koska tiedän, että saan sen kyllä juostua tuntiin, voisi 55min voisi olla realistinen aika tavoiteltavaksi.

Nyt palaudutaan kuitenkin rauhassa viimeisimmästä koitoksesta ja suunnataan vasta sitten katseet kohti Midnight runia, johon ajatelttiin Markuksen kanssa seuravaksi ilmoittautua. Tiedän, että mikäli en aseta itselleni minkäänlaisia tavoitteita, en myöskään jaksa harjoitella, mutta stressailla en silti halua, vaan tahdon pitää lenkit mielekkäinä ja nauttia niistä. Vauhtikestävyyttä täytyy nyt kuitenkin yrittää treenata ja pidempiä lenkkejäkin aijon kyllä tehdä silloin kun siltä tuntuu ja aikaa on. Ja täytyy muistaa, että kympin treenaaminen auttaa myös puolimaratonin juoksemisessa, joten jos aika kultaa muistot ja puolikas on pakko päästä tänä vuonna vielä juoksemaan, on rantapuolikkaaseen aikaa ilmoittautua vielä 3.9. saakka ;)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!