lauantai 4. toukokuuta 2013

HCR 2013


Se on siinä! Olo on niin onnellinen kun on pystynyt tekemään jotain mitä ei joskus kuvitellut koskaan tekevänsä. Vapisevin käsin stoppasin Endomondon puhelimesta vasta hieman maaliin tulon jälkeen, joten kuva ei kerro totuutta vaan lopullinen virallinen aika oli 2:15:40. Tavoitteesta jäin siis 40 sekuntia, mutta olisin kyllä ollut tyytyväinen jo pelkästä maaliin pääsystä :D

Isossa joukossa juokseminen vaati alkuun totuttelua ja tarkkailin sykemittaria vähän väliä, etten lähtisi juoksemaan liikaa muiden tahtiin. Vaikka monet mua ohittelikin niin yritin vaan keskittyä omaan juoksuun ja hiljentelin vähän vauhtia kun syke alkoi nousta liikaa.

4 kilometrin jälkeen oli ensimmäinen juomapiste. Olin ennen juoksua ajatellut, että passaan siinä vielä juomat, koska se tulee niin äkkiä ja pelkäsin myös mahdollista vessahätää, mutta sen verran auringossa juostessa oli tullut jano, että otin kuitenkin vettä. Viiden kilometrin jälkeen aloin miettiä ensimmäisen kerran, että tuskin selviän juoksusta käymättä vessassa, mutta pari bajamajaa skippailtuani unohdin onneks koko vessahädän.

Siinä juostessa sitten päätin, että jos kaikki menee hyvin, niin puolivälin jälkeen alan kiristämään tahtia. Noin 7,5 kilometrin jälkeen tultiin kuitenki metsään ja varjossa oli sen verran mukava juosta, että aloin jo hieman ohittelemaan muita ja annoin sykkeen nousta.

Toisella juomapisteellä nappasin mukaan sekä urheilujuomaa että vettä, mutta ihan kaikkea en uskaltanut juoda. Sitten tulikin puoliväli, joka oli ehkä yksi pahimmista hetkistä. Juoksu alkoi tuntua jaloissa ja ajatus siitä, että toinen samanlainen matka on vielä edessä alkoi vähän ahdistamaan. Onneks reilun 12 kilometrin jälkeen mua odotteli Pikku Huopalahdessa oma kannustusporukka ja pian olikin myös jo kolmas juomapiste, minkä voimalla lisäsin myös vähän tahtia.

Pikku Huopalahden ja Niemenmäen lenkissä oli ok juosta. Vauhti oli hyvä, maisemat kivat ja reitti muutamaa pientä ylämäkeä lukuunottamatta mukavan tasaista. Hetken mietin jo, että voisin selvitä koko roskan jopa kahteen tuntiin jos saisin vauhdin pidettyä yllä, mutta laskeskelin sitten vähän uusiksi ja voi pee...Totesin, että oikeasti saumat onkin sillä vauhdilla vaan tavoiteaikaan. Viimeinen juomapiste, jolla otin enää vaan vettä, ja sitten ohitin uudestaan kannustusjoukot. Alle neljä kilometriä matkaa jäljellä ja mietin vaan kuinka lyhyt matka se on ja vertasin sitä normaaleihin pikkulenkkeihini.

Ja ette usko miten hyvältä tuntui, kun puiden takaa näkyy yhtäkkiä Olympiastadion ja kyltti näytti, että 19 kilometriä oli takana! Aloitin loppukirin vaikka jalat olikin jo ihan tööt. Tässä vaiheessa ohittelin monia kävelyyn vaihtaneita ja totesin vaan mielessäni, että nyt en kyllä luovuta vaan juoksen todellakin itse loppuun asti, kun oon juossut tähänkin asti. Viimeinen ja veemäisin mäki ennen stadionia...stadionilla kisakellon nähtyäni päätin juosta vielä niin kovaa kun vaan pääsin...ja MAALI!

Ikinä koskaa ei oo jalat ollu niin kipeät kuin sillon, kun vaihdoin maalin jälkeen juoksun kävelyyn. Eikä muuten urheilujuoma tai just keitetty kahvi oo koskaan maistunu niin hyvältä, kun ne maistu tänään Olympiastadionilla ilta-auringossa HCR-mitali toisessa kädessä. Vitsi mikä voittajafiilis!

2 kommenttia :

Kiitos kun kommentoit!