sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Uudet juoksukengät - nyt rullaa!

Sairastelun jälkeen täällä on tehty paluu lenkkipoluille. Vaikka kotona toimettomana istuminen alkoikin loppua kohti ottamaan päähän, lukemani jutut sydänlihastulehduksista ja kurjista jälkitaudeista saivat mut kuitenkin pysymään kotona torstaihin saakka. Tuolloin urheilemattomuutta oli takana reilut 1,5 viikkoa ja päätin, että olen tarpeeksi terve "vähän kokeilemaan" juoksemista. 30 minuuttia ja 5 kilometriä myöhemmin palasin kotiin ja viiden kilsan matkaakin olin tehnyt innostuksissani 4,5minuutin parannuksen.

Tänään hilpaisin lenkille jo heti aamusta iltapäivälle luvatun lumisateen pelossa. Tarkoitus oli juosta 2 tuntia mutta katsomani n. 14 kilometrin lenkki taittuikin hieman nopeammin ja elämäni  tähän asti pisin lenkki on nyt juostu!


Yllättävän kivuttomasti se menikin ja nyt olen HCR:n suhteen liikkeellä aika luottavaisin mielin - jos jaksoin juosta lähes 14km niin kyllä mä siihen puolimaratoniinkin pystyn! Enää ei siis ahdista yhtään niin paljon, että sairastaessa meni hyvää harjoitteluaikaa hukkaan. Paria ylämäkeä lukuunottamatta en juurikaan hengästynyt ja sykkeen sain pidettyä 140 kieppeillä suurimman osan ajasta, mutta vauhdissa kuitenkin löytyy vielä kirittävää mikäli aijon päästä tavoiteaikaani.

Vaikka juoksu kulki kivasti, niin pidemmällä matkalla huomasin nyt vielä selvemmin miten mun vanhat vähän liian pienet juoksukengät vaikutti juoksuun mm. kipuna erityisesti hieman oikeaa jalkaa isomman vasemman jalan nilkassa. Lenkin jälkeen lähdettiinkin sitten vihdoinkin Selloon lenkkarikaupoille!

Ensimmäinen yritys Stadiumissa, josta lähti mukaan vaan juoksusukat. Myyjä ei ollu yhtään messissä koko touhussa ja tyrkytti mulle vaan lähinnä neutraalin askeleen kenkiä vaivautumatta sen kummemmin selvittämään olisinko kuitenkin tarvinnut pronaatiotuetut. Mun aiemmat lenkkarit on merkiltään Niket ja olinkin jo vähän katsellut kivan näköistä Niken Air pegasus 29 W -mallia. Suunnitelmat meni kuitenkin uusiksi kun isommissa Niken kengissä lesti vaan oli mun jalalle liian leveä. Kokeilin siis läpi parit neutraalit kengät ja päätin, että Stadiumista en kenkiäni osta jos en saa kunnollista palveluakaan.

Intersportissa onnisti sitten vähän paremmin. Sen kummemmin ei pronaatiota testattu sielläkään, mutta nopealla silmäyksellä myyjä totesi mun jalkojen taipuvan sisäänpäin. Asia varmistettiin myös askelkyykyllä, jossa polvi selvästi kääntyi sisäänpäin. Muutamia malleja testattuani päädyin sitten Asicsen räväkän väriseen GT-1000 -malliin, joka miellytti jalkojen lisäksi myös silmiä ja on kevyesti tuettu.

Näköjään piti elää lähes 30 vuotta ja juosta useita kilometrejä ennen kun tajusin, että (juoksu)kenkiä vaan ei valitettavasti voi valita pelkästään merkin tai kivan ulkonäön perusteella, vaan niiden on myös oltava jalalle hyvät ja sovittava tarkoitukseen. Useamman vuoden liian pienillä kengillä juosseena mietin pitkään myös kengän kokoa. Ketään ei lenkkipolulla kiinnosta näytänkö kenkineni Hessu Hopolta, joten kärkeen on jäätävä tarpeeksi tilaa, mutta kenkä ei saa kuitenkaan olla liian leveä eikä kantapää nousta. Omat kenkäni ovat nyt numeron normaalia isommat.



Sen verran innoissani olen uusista juoksukengistä, että tuskin maltan odottaa, että pääsen testaamaan niitä ensi viikolla! Jalassa tuntuvat ainakin vanhoihin kenkiin verrattuna ihanan kevyiltä ja mukavilta, joten uskon, että näillä rullataan eteenpäin oikein mukavasti monet kilometrit.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!