maanantai 1. lokakuuta 2012

Istanbul uusin silmin

Rukouskutsuja, ihmismassoja, aurinko ja lämpöä, pimeydessä loistavat riippusillat ja moskeijoiden silhuetit auringonlaskun aikaan - Istanbul! Vaikka joulukuussa Turkista lähtiessäni vannoin, että Turkki-kiintiö on nyt toviksi täynnä, ei sitä tovia kovin kauan kestänyt. Kesällä aloin miettimään Istanbulia ja Lasipalatsin terassilla sain vakuutettua Eeven, joka puolestaan vakuutti Teron, siitä, että Istanbuliin on päästävä. Yhteinen aika löytyi ja ette usko kuinka kiva oli palata muutamaksi päiväksi takaisin.

Kivaa oli nähdä myös mun turkkilainen kaveri Cagri, joka tietysti turkkilaisen ystävälliseen tapaansa oli lupautunut tulemaan meitä kentälle vastaan ja hommannut kaiken lisäksi autokyydin hotellille. Cagri oli myös järkännyt meille huoneen huomattavasti normaalia edullisemmin kaverinsa äidin omistamasta hotellista. Paikka oli uusi ja sijainti oli huippu - kävelyä Istiklal caddesille eli niin sanotulle pääkadulle oli vaan noin 5min. Normaalin hotellihuoneen sijaan saatiin käyttöömme kokonainen kahden huoneen, kylppärin ja keittiönurkkauksen asunto. Ei paha! Alla näkymä meidän hotellin parvekkeelta.


Vaikka monet nähtävyydet oli mulle luonnollisesti tuttuja, oli joihinkin silti pakko päästä uudestaan. Galata-torniin oli mentävä mukaan fiilistelemään maisemia, kun noin 4 euron pääsymaksu ei päätä huimaa. Sinne suunnattiin lauantaina heti ekana aamupalan jälkeen, jotta vältyttäisiin jonottamiselta ja ylhäällä tungokselta kapealla tasanteella.



Galatan jälkeen pyörittiin hetki Istiklalilla, tarkastettiin lähinnä Benettonin ja Mangon outlet-osaston tarjonta ja lähdettiin sitten kävelemään kohti Dolmabahcen palatsia. Jostain syystä Dolmabache jäi viime syksynä multa käymättä, mutta virhe tuli onneksi nyt korjattua - paikka oli aika vaikuttava! Dolmabahce toimi jonkin aikaa sulttaanien asuinpaikkana, mutta palatsin merkittävin asukas on kuitenkin itse Ataturk, jonka kuolinvuodekin käytiin tsekkaamassa. Palatsin puutarha oli mieletön ja alueella olis varmasti saanut kulutettua aikaa enemmänkin.







Aasian puolelle oli myös päästävä ja lauatai-illaksi lähdettiin lautalla vanhoille kotikulmille Kadiköyn Bar streetille. Ja kuinka huippua, lauttasatamassa päätin testata vielä mun Istanbulkartia eli paikallista matkakorttia, jonne latasin 5 liiraa ja kortti toimi vieläkin opiskelijahintaan! Jee!

Kadiköyssä treffattiin Cagri ja istuttiin mun lempparin, Arkaodan terassilla baarin sulkemiseen saakka, jonka jälkeen lähdettiin Dolmuksella takaisin Eurooppaan. Yöpalaksi vedettiin tietysti vielä kebabrullat Taksim-aukion laidalla.


Maanantaina oli vuorossa vielä Sultanahmetin alue ja sen nähtävyydet. Reissun pahin pettymys: niinkuin olin muistellut, Hagia Sofia oli tietysti kiinni just maanantaina! Onneks Topkapi pelasti, ja kun mun museokortin voimassaoloaikaa oli vielä jäljellä lokakuun loppuun ja pääsin sisään ilmaiseksi, niin päätin lähteä mukaan katsomaan palatsialueen vielä kolmannen (vai jopa neljännen?) kerran. Muiden ihmetellessä palatsin aarteita sisätiloissa minä istuin sisäpihalla onnellisena auringosta ja kaikista niistä 28:sta plusasteesta.




Vikana iltana nähtiin vielä Cagria ja sovittiin, että kyllä me vielä nähdään - jos ei Istabulissa, niin ehkä Antalyassa? Tällä kertaa kotiinlähtö oli huomattavasti viimekertaista haikeampi, mutta nyt myös tiesin, että takaisin Istanbuliin on kyllä päästävä taas uudestaan.



3 kommenttia :

  1. Kaksi sanaa: EN KESTÄ!! Ollaanko me muka joskus asuttu tuolla??

    VastaaPoista
  2. Ootteko te joksus aunut tuolla??

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit!