keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Erasmus-vaihto Istanbulissa - osa 1


Kun sain noin vuosi sitten tietää, että pääsen vaihtoon Istanbuliin, kaipasin paljon muiden vaihtareiden kokemuksia Turkista ja nimenomaan Istanbulista. Jonkin verran niitä löytyikin blogien ja vaihtoraporttien muodossa ja koin ne hyödyllisiksi omaa vaihtoa odotellessa. Oon suunnittellut yhteenvetoa omasta vaihdosta tänne blogin puolelle jo kauan, mutta aina se vaan on jäänyt. Nyt kun sain oman vaihtoraporttin vihdoin valmiiksi, ajattellin että olispa tyhmää olla jakamatta sitä täällä - hieman muokattuna ja laajempana tosin. Toivottavasti siitä on apua edes jollekin ja mikäli sinä joka tätä luet, saat tästä edes jotain irti, niin olis huippua jos jättäisit kommentin :)


Opiskelijavaihtoon hakeminen ja vaihtokohteen valinta

Opiskelin aiemman tutkintoni Lahden ammattikorkeakoulussa ja vaikka minulla silloinkin oli mahdollisuus hakea vaihtoon, en kuitenkaan koskaan sitä tehnyt. Kavereiden ja poikaystävän jättäminen Suomeen tuntui liian kauhealta vaihtoehdolta ja tietysti perustelin hakemattomuutta itselleni myös muilla "järkisyillä" kuten mitä teen muka asunnolleni ja tavaroilleni Suomessa. Se, että en lähtenyt vaihtoon oli harmittanut useamman vuoden, joten kun aloitin opiskelun uudestaan ja sain uuden mahdollisuuden, päätin jo heti koulun alkaessa, etten jättäisi sitä käyttämättä.



Ruotsin ja englannin lisäksi olen opiskellut vain hieman ranskaa, joten vaikka harkitsinkin hakevani vaihtoon Ranskaan, pelkäsin kuitenkin opetuskielen aiheuttavan hankaluuksia. Hollanti ja Tanska kiinnostivat myös hieman ja niissä olisi joitakin kursseja tai projekteja voinut tehdä englanniksi. Lopulta kuitenkin päätin, että hakisin vain kohdekouluihin joissa opetus tapahtuisi kokonaan englanniksi, jotta saisin siitä mahdollisimman paljon irti ja voisin valita mitä kursseja vaan kun kieli ei olisi esteenä. Toinen toiveeni oli, että voisin opiskella omaa alaani, mikä oli mahdollista vain muutamissa kohdekouluissa. Lopulta kolme maata, joista olin kiinnostunut olivat Kypros, Turkki ja Englanti, ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä mielenkiintoisemmalta Istanbul alkoi vaikuttaa. Se täytti myös molemmat kriteerini ja kun tajusin, että Istanbulissa kesäkin jatkuisi vielä pitkälle syksyyn, olin varma, että haluan juuri sinne.



Etukäteen huomioitavaa

Suomalainen voi oleskella Turkissa yhtäjaksoisesti ilman viisumia 90 vuorokautta. Pidempään oleskeluun Turkissa vaaditaan oleskelulupa ja opiskelijat voivat hakea oleskelulupaa, jos he hankkivat ensin opiskelijaviisumin. Viisumia haetaan Suomen Turkin suurlähetystöstä näyttämällä kohdekoulusta saatua hyväksymiskirjettä ja maksamalla 60 euroa (hinta syksyllä 2011) käteisellä  hakemuksen jättämisen yhteydessä. Viisumia kannattaa hakea hyvissä ajoin ennen vaihtoon lähtemistä, sillä ainakin itse jouduin odottamaan omaa viisumiani noin kaksi viikkoa.



Nostin Suomesta sen verran käteistä, että pärjäisin sillä ensimmäiset päivät. Liiroja vaihdoin vasta Istanbulissa, koska kurssi oli siellä hieman parempi kuin Suomessa. Suosittelisin ottamaan myös Suomesta mukaan sanakirjan, josta löytyy mielellään myös hyödyllisiä fraaseja – minulla ne tulivat ainakin tarpeeseen! On myös melko selkee homma, että kun lähtee ulkomaille pidemmäksi aikaa kannattaa pakkaaminen tehdä järkeä käyttäen ja mullahan se lähti tietysti vähän lapasesta. Villapaidan ja pipon sijaan mukaan olisi kannattanut pakata enemmän kesävaatteita, sillä vaikka Suomessa olikin jo syksy, Istanbulissa lämpötila pyöri 20-30 asteen välillä vielä n. 1,5 kuukautta. Istanbulista löytyy myös vaikka mitä ostettavaa ja muutamilta vaatemerkeiltä ja ketjuilta saa vaatteita hieman edullisemmin kuin Suomesta eli jos taipumusta shoppailuun on, kannattaa laukkuihin suosiolla jättää tilaa.


Maahan saapuminen

Maahan saapuessani passini leimattiin, mutta opiskelijaviisumista ei passintarkastuksessa oltu kiinnostuneita, vaikka yritin sitä kovasti esitellä. Istanbulissa on kaksi lentokenttää, toinen Euroopan ja toinen Aasian puolella, joista Euroopan puolella sijaitsevalle Atatürk havalimanille Suomesta yleensä saavutaan.  Kenttä sijaitsee n. 25 kilometrin päässä keskustasta ja kentältä pääsee helposti keskustaan metrolla ja raitiovaunulla tai kalliimmalla lentokenttäbussilla. Yeditepen puolesta ei kukaan ollut kentällä meitä vaihtareita vastassa, mutta onnekseni olin saanut tuttuni kautta yhteyden Yeditepessä opiskelevaan poikaan, joka oli ollut edellisenä lukuvuotena vaihto-oppilaana koulussani. Hän oli niin kiitollinen Suomessa saamastaan avusta, että halusi siksi auttaa myös minua ja oli niin ystävällinen, että haki mut kentältä autolla asunnolle. Tämä oli ensimmäinen saamani opetus turkkilaisten ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta.


 30 päivän sisällä maahan saapumisesta on varattava internetissä aika paikalliselta poliisiasemalta oleskeluluvan hakemista varten. Tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä vaikka aikoja on useita päivässä, ne menevät hetkessä kun useat sadat vaihto-opiskelijat saapuvat lukukauden alussa Istanbuliin. Etenkin jos harkitsee matkustelua Turkin ulkopuolella vaihdon aikana, kannattaa aika varata heti kun mahdollista, sillä ilman oleskelulupaa pääsee kyllä maasta pois, mutta sinne takaisin pääseminen onkin sitten hankalampaa. Itse varasin oman aikani vasta syyskuun puolivälissä ja sain oleskelulupani vasta kaksi kuukautta myöhemmin.

Oleskeluluvan hakuprosessista liikkuu monia kauhukertomuksia, mutta jos paikalle saapuu sovittuun aikaan kaikki tarvittavat dokumentit mukana ja asianmukaisina, niin hommassa ei pitäisi olla mitään ongelmia.  Koulun alkuorientaatiossa annettiin myös ainakin meille hyvät ohjeet oleskeluluvan hakua varten ja neuvoja sekä kokemuksia vaihdellaan tietysti myös vaihtareiden kesken. 


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!