keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Koti-ikävästä


Kuva täältä


Kun viettää ulkomailla aikaa vähän pidempään niin jossain vaiheessahan se on monella väistämättä edessä. Koti-ikävä nimittäin.

Vaikea sanoa onko tämä nyt sitten koti-ikävää vai tökkiikö mua vaan enemmän tämä Turkki. Välillä huomaa ajattelevansa Suomea jonakin paratiisina, jossa kaikki on niiin paljon paremmin kun muualla.

Kaikista eniten kaipaan tuttua ja välillä jopa tylsää tavallista arkea, omaa kotia ja lähipiiriä. Kaipaan kavereiden hölmöjä juttuja, Tuuria ja Salkkareita. Ihme kyllä en kaipaa ruisleipää – sen sijaan pyysin Markusta tuomaan Fazerin juustosämpylöitä. Jos Oivariini ei ehtisi sulaa matkalla, olisin pyytänyt sitäkin. Olis kiva jos juotavaa vettä sais suoraan hanasta, kaupasta sais jugurttia kahdessakymmenessä eri maussa, bussipysäkillä olis aikataulu ja ymmärtäis mitä ympärillä puhutaan. Haaveilen jo siitä kun pääsen ekan kerran Prismaan tekemään ruokaostoksia ja kassalla mua tervehditään.

Vaikka jo kovasti odotankin kotiinpaluuta, en silti itke täällä itseäni jokailta uneen ja toivo herääväni aamulla Suomesta omasta sängystä. Niin ihanaa kun kaikki tällä hetkellä Suomessa mielestäni onkin, on myös muutama poikkeus; ajatus Suomen pakkasista, pimeydestä, hintatasosta ja tympeistä ihmisistä hirvittää.

Pitäis olla kiitollinen kun saan olla täällä eikä laskea päiviä kotiinpaluuseen, mutta ainakin tiedän, että on paljon kivoja juttuja jotka siellä mua odottaa ja joita, niin kliseeltä kun tää kuulostaakin, arvostan tämän kokemuksen jälkeen paljon enemmän.

Pienen ikävän ja epäkohdat kestää muutaman kuukauden, mutta olisinko kestänyt sitä harmittavaa tunnetta joka vaivais mua varmaan koko loppuelämän jos en olis lähtenyt?

1 kommentti :

Kiitos kun kommentoit!